Gofore on viikolla 38/2026 julkaissut kaksi strategisesti merkittävää sisältökokonaisuutta: ihmiskeskeisen tekoälytransformaation konsultoinnin ('Pidä ihminen tekoälytransformaation keskiössä') sekä tekoälyn normatiiviset ehdot julkisissa hankinnoissa ('Tekoäly julkisissa hankinnoissa etenee, kun pelisäännöt ovat kunnossa'). Molemmat tekstit on ajoitettu ajankohtaiseen sääntely-ympäristöön: uusi hankintalaki tuli voimaan 16.6.2026 ja EU AI Act muokkaa institutionaalista toimintakenttää. AI Finlandin ja Business Finlandin raportti 'Näin Suomi hyödyntää tekoälyä 2026' osoittaa yrityskentän kahtiajaon syvenemisen: edistyneiden yritysten määrä on yli nelinkertaistunut kahdessa vuodessa, mutta yli puolet organisaatioista on jumissa arviointivaiheessa.
Gofore rakentaa johdonmukaisen kaksoisposition kahdella toisiaan täydentävällä äänellä. AI-neuvonantaja Terhi Aho harjoittaa synteesin kokoamista: hän yhdistää hajanaisen tutkimustiedon (McKinseyn 2026-raportti yli 10 000 johtajalta, Deloitten Global Human Capital Trends 2026) yhdeksi johtamisen käytännön ohjeeksi. Ahon ydinviesti — 'knowing and doing are two different things' — on tyypillinen merkityksen välittämisen akti, joka tapahtuu tapahtumien ja blogien kautta. Samuli Soini puolestaan rakentaa julkisen sektorin hankintaosaamisen asiantuntija-asemaa kytkemällä AI:n käytön uuteen hankintalainsäädäntöön ja EU AI Actiin.
Kilpailevien kehysten kentässä on tunnistettavissa neljä päälinjaa. (1) Ihminen ensin -kehys (Gofore/Aho): tekoälytransformaatio onnistuu vain, kun uusi tieto muuttuu uudeksi käyttäytymiseksi — 'viimeinen maili on inhimillinen'. Taktiikkana ehdollistaminen. (2) Pelisäännöt ensin -kehys (Gofore/Soini): julkisessa sektorissa AI etenee vasta sääntelykehyksen selkiydyttyä; institutionaalinen uskottavuus on korkea mutta odottaminen voi muuttua pysyväksi tekosyyksi. (3) Pöhinästä tuotantoon -kehys (CGI): varovaisuuskin muuttuu riskiksi — piloteista tuotantoon on pakko siirtyä; asettaa toiminnan kynnyksen selvästi matalammalle kuin Gofore. (4) Teknologianationalismi-kehys (Forrester): hallitukset valitsevat kotimaisen AI-ensisijaisuuden malleista hosting-palveluihin asti — tämä kehys puuttuu Goforen teksteistä kokonaan, mikä on merkittävä aukko geopoliittisessa toimintaympäristössä.
Istekkin hankintajohtaja Laura Ylitalo toteaa: 'Julkiset organisaatiot ovat varsin riskikammoisia. Kulttuuri nojaa enemmän turvallisuuteen kuin rajojen rikkomiseen.' Samuli Soini jatkaa, että geopoliittinen tilanne on varjostanut AI:ta turvallisuushuolilla. Nämä lausumat edustavat vastuullista huolenpitoa, jota ei tule tulkita muutosvastarinnaksi — julkisessa hallinnossa riskikammoisuudella on institutionaaliset perusteet kriittisten palvelujen jatkuvuuden turvaamisessa. EU AI Act asettaa lisävelvoitteita erityisesti korkean riskin järjestelmille. Deloitten mukaan 66 % johtajista kokee ihmis-AI-vuorovaikutuksen tärkeäksi, mutta vain 6 % edistyy siinä — tämä kuilu on keskeinen ongelma.
Kolme heikkoa signaalia ansaitsee erityishuomion. Ensinnäkin McKinseyn 2026-tutkimus osoittaa, että reflektiiviset johtajat puolustavat AI:n käyttöönottoa tilastollisesti merkitsevästi useammin (61 % vs. 43 %) — tämä avaa uuden mittariston keskijohdon AI-puolestapuhumisen arviointiin, jota suomalaiset organisaatiot eivät vielä systemaattisesti käytä. Toiseksi uuden hankintalain yhden tarjouksen säännöt muuttavat pelikenttää: AI:ta tarjousprosessissa käyttävät toimijat voivat systemaattisesti lisätä tarjousmääriä ja alentaa hintoja, mikä tekee AI:sta hankintastrategisen välttämättömyyden. Kolmanneksi yrityskentän kahtiajaon syveneminen viittaa siihen, että 'pelisäännöt kunnossa' -kehys saattaa oikeuttaa jähmettymistä juuri niissä organisaatioissa, jotka eniten tarvitsisivat vauhtia.
Väitteiden taustat ja lähdeviitteet
Gofore on viikolla 38/2026 julkaissut kaksi strategisesti merkittävää sisältökokonaisuutta, jotka yhdessä muodostavat johdonmukaisen kaksoisposition: yhtäältä ihmiskeskeisen tekoälytransformaation konsultointi (blogi 'Pidä ihminen tekoälytransformaation keskiössä', englanniksi 'Keep humans at the centre of AI transformation') ja toisaalta tekoälyn käytön normatiiviset ehdot julkisissa hankinnoissa ('Tekoäly julkisissa hankinnoissa etenee, kun pelisäännöt ovat kunnossa'). Molemmat tekstit on ajoitettu ajankohtaiseen sääntely-ympäristöön: uusi hankintalaki tuli voimaan 16.6.2026 ja EU:n tekoälyasetus on nyt täysimääräisesti sovellettavissa korkean riskin järjestelmiin. Tämä on selkeä esimerkki organisaation diskursiivisesta kompetenssista (Floyd & Lane 2000): Gofore käyttää julkaisujaan kehystääkseen itsensä sekä muutosjohtamisen asiantuntijaksi että julkisen sektorin AI-luotettavaksi kumppaniksi. Molemmissa blogeissa esiintyvät Goforen asiantuntijat (Terhi Aho muutoscoachina, Samuli Soini julkisten hankintojen AI-asiantuntijana) toimivat Floyd & Lanen kuvaamassa puolestapuhumisen roolissa: he vievät aloitteita asiakasorganisaatioiden johdolle konkreettisten viestintätilanteiden — tapahtumien, blogien ja verkostotapaamisten — välityksellä. Suomalaisessa kontekstissa ajoitus on kriittinen: Työterveyslaitoksen ja Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan vain 17 % tekoälyä käyttävistä suomalaisyrityksistä on laatinut kirjallisen tekoälystrategian — puhumattakaan julkisen sektorin organisaatioista, joissa strateginen jäsentymättömyys on vielä yleisempää.
Goforen teksteissä on tunnistettavissa kaksi rinnakkaista, mutta erilaisiin yleisöihin suunnattua keskijohdon toimijaa. Ensimmäinen on Terhi Aho, Goforen AI-neuvonantaja ja coach, joka harjoittaa synteesin kokoamista: hän koostaa hajanaista tutkimustietoa (McKinseyn 2026-raportti yli 10 000 johtajalta, Deloitten Global Human Capital Trends 2026) yhdeksi johtamisen käytännön ohjeeksi. Ahon ydinviesti — 'knowing and doing are two different things' — on tyypillinen merkityksen välittämisen akti, joka tapahtuu tapahtumien (kuten Goforen 16.6.2026 Leading Transformation with AI -tilaisuus) ja blogikirjoitusten välityksellä. Aho on myös käytännön sopeutumiskyvyn fasilitaattori: hän tunnetaan 'micro-experiments'-lähestymistavastaan, joka mahdollistaa organisaatioiden nopean ja hallitun AI-käyttöönoton. Tämä suojaa kokeilutilaa (Floyd & Lane) estäen sekä liiallisen varovaisuuden että hallitsemattoman nopean skaalaamisen. Toinen toimija on Samuli Soini, joka toimii Goforen julkisen sektorin Digital Government -linjan myyntijohdon edustajana. Soini toteuttaa toimeenpanon roolia: hän muuttaa strategiset AI-linjaukset konkreettisiksi hankintatoimiksi. Hän toimii myös aloitteen markkinoijana johdolle: hän on ICT-kohtaamon vetäjä yhdessä Istekkin Laura Ylitalon kanssa — verkosto, joka kokoaa hankintayksiköiden ja toimittajien päätöstekijöitä yhteen. Soinin tapa kehystää ongelma ('paljon puhetta, mutta ei arjen käytäntöjä') noudattaa Floyd & Lanen merkityksellistämisen logiikkaa: hän tekee näkyväksi sen kuilun, joka motivoi muutosaloitetta. Molemmat roolit yhdistyvät konkreettisessa viestintäkäytännössä: julkinen blogi toimii sekä ulkoisena markkinointivälineenä että sisäisenä asiantuntijuuden osoittamisena.
Kehystämiskilpailussa on nähtävissä selkeä jännite kahden logiikan välillä: Goforen 'ihminen ensin + pelisäännöt' -yhdistelmä asettaa pehmeän, vastuullisen kynnyksen, kun taas CGI:n 'pöhinästä tuotantoon' -kehys haastaa tämän suoremmin korostamalla toiminnan välttämättömyyttä. Hoppmannin (2020) taktiikkaluokittelulla: Gofore käyttää pääasiassa ehdollistamista ('kun pelisäännöt ovat kunnossa' / 'vasta kun uusi tieto muuttuu käyttäytymiseksi'), mikä on oikea taktiikka teknologian nykyisessä kypsyysvaiheessa mutta voi antaa varovaiselle asiakkaalle perusteen lykkäillä. Kilpailijoiden johtopäätös-taktiikka on aggressiivisempi mutta saattaa johtaa liian nopeaan skaalaamiseen ilman riittävää hallintoa. Viestintäkäytäntöjen näkökulmasta: Gofore välittää kehyksensä pääasiassa blogien ja asiantuntijatapahtumien kautta, kun taas kentän institutionaalinen kehystäminen (VM:n webinaarit, Hankinta-Suomi-ohjelma, ICT-kohtaamo) tarjoaa normatiivisemman kanavan, jossa Soini on jo aktiivinen toimija.
Goforen hankintatekstissä Istekkin hankintajohtaja Laura Ylitalo toteaa: 'Julkiset organisaatiot ovat varsin riskikammoisia. Kulttuuri nojaa enemmän turvallisuuteen kuin rajojen rikkomiseen.' Samuli Soini jatkaa, että geopoliittinen tilanne on 'varjostanut' AI:ta turvallisuushuolilla. Nämä lausumat ovat esimerkkejä vastuullisesta huolenpidosta, jota ei tule tulkita muutosvastarinnaksi. Julkisessa hallinnossa riskikammoisuudella on institutionaaliset perusteet: kun kyse on kriittisistä palveluista, hankintayksiköillä on velvollisuus varmistaa toiminnan jatkuvuus. EU:n tekoälyasetus asettaa lisäksi erityisiä velvoitteita korkean riskin tekoälyjärjestelmille (dokumentointi, ihmisvalvonta, riskienhallinta). Suomen ministeriön ohjeistus (27.2.2025) edellyttää läpinäkyvyyttä ja ihmisvalvontaa generatiivisessa AI:ssa julkishallinnossa. Nämä ovat perusteltuja institutionaalisia rajoitteita, eivät passiivisuutta.